VÄRIEROLLA ON VÄLIÄ!

Oletko ajatellut, että värillä on väliä. Muodit muuttuvat ja mieltymykset sen myötä. Värit vaihtuvat kausittain ja konservatiivit kauhistelevat uusia räikeitä värejä, kunnes tottuvat niihin ja menettävät uutuudenkauhistuksensa.

Väreillä on väliä, ne ohjaavat valintoja.

Mutta oletko ajatellut värierojen merkitystä?

Värit huomataan selkeämmin vaikuttavaksi voimaksi, mutta sen jälkeen kun valinta on tehty, tapahtuu hienovaraisempi valinta. Mikä valituista tuotteista on se paras, jonka juuri minä haluan? Alkaa alitajuinen rankkaaminen, jolloin nimenomaan värieroilla on väliä! Kun vierekkäin on tuotteita, jotka silmämääräisesti ovat samanvärisiä, mutta niissä on kuitenkin pientä silminhavaittavaa eroa, värieroa esimerkiksi, antaa se juuri tuosta tuotteesta signaalin, että siinä on mahdollisesti jotain vikaa. Tuote ei ole tasalaatuinen.

Valitsijalle tulee mielikuva, että joku kappale on parempi kuin toinen.

Tällöin jos rivissä on esimerkiksi muutama hieman erivärinen, jäävät ne todennäköisesti viimeisiksi valinnoissa.

Värimittaus antaa arvokasta tietoa

Väriä mitataan värimittarilla, joka antaa numeeriset arvot väreille. Yleisimmin käytetyt väriarvot ovat CIELAB tai L*a*b*. Kun värille mitataan arvot, eliminoidaan epämääräisyys värien kuvaamisesta. Samoin voidaan laskea eri mittausten välinen ero, väriero.

Silmä on hyvä väline värierojen havaitsemiseen, mutta tuotantoa ajatellen silmät eivät anna riittävästi tietoa esimerkiksi värieron suuruudesta tai siitä, miten värit eroavat toisistaan.

Numeroarvoista nähdään värierojen suunnat, onko kyse vaaleuden muutoksesta värin pysyessä samana, vai onko värisävyssä eroa.

Toinen tapa ilmaista väriarvot samassa L*a*b* väriavaruudessa on sävy (hue-kulma h) ja kylläisyys (Chroma C*). Näillä arvoilla hue-kulma ilmaisee värisävyn ja Chroma värin kylläisyyden tai voimakkuuden.

Värierolla on merkitystä, mutta kuinka se määritetään.

Värieron laskeminen on jatkuvassa kehityksessä, jotta se saadaan paremmin vastaamaan mitä me näemme.

Yleisesti käytetty värieron mittari on kokonaisväriero dE, joka yksinkertaisesti laskee eri väripisteiden etäisyyden L*a*b* arvoista.

Tämä väriero toimii edelleen hyvin, jos värieroa on riittävästi. Mutta silloin, kun ollaan häilyvällä rajalla, näkeekö silmäkin jotain värieroja vai onko se vain mittauksissa havaittava ero dE ei toimikaan enää niin hyvin. Varsinkin jos tuotantoa pitää ohjata tuolla värieroarvolla ja tarkasteltavia värejä on useita. Ongelmana on ettei dE ota huomioon itse väriä, jota on mitattu. Väriero dE ei myöskään kerro tarkemmin, mistä väriero koostuu. Johtuuko väriero värisävystä eli muutoksista a*b*-arvoissa tai hue- tai chroma-arvoissa tai vaaleudessa L* värisävyn ollessa kuitenkin oikea.

Silmä näkee eri väreissä värierot eri tavalla.

Sama dE raja-arvo vaaleilla sävyillä ei toimi, jos tehdäänkin tummempisävyisiä tai kylläisempiä värejä. Silmä näkee vaaleiden sävyjen erot huomattavasti helpommin kuin kylläisten sävyjen erot. Tuotanto tarvitsee siis eri dE raja-arvot eri väreille. Tämä taas saattaa aiheuttaa ongelmia värierojen seurannan mutkistuessa.

Tarvitaan jotain yleisemmin sovellettavaa, joka vastaa silmän värierojen näkemistä paremmin.

Silmien näkemät erot poikkeavat lisäksi väristä. Oheisesta kuvasta nähdään kokeellisesti selvitettynä alueita, jotka testihenkilöt ovat nähneet samanvärisinä.

Kuvassa esitetään mm. kuinka ellipseissä A ja B havaittava väriero voi erota sävyn (hue) suhteen, vaikka kylläisyys on melko vastaava. Kuvan alareunassa esitetään sinisten sävyjen ongelmallisuutta, kuinka värieroa taas sallitaan enemmän sävyssä kuin kylläisyydessä.

dE-CMC, dE94 ja dE2000

Värierojen laskentaa on kehitetty eteenpäin vuosien varrella. On syntynyt uusia kaavoja kuinka laskea värierot. dE-CMC, dE94 ja dE2000 kaikki ottavat paremmin huomioon tarkastellun värin, jolloin päästään paremmin tilanteeseen, että tuotannolla on vain yksi värieroarvo seurattavana.

Silmä ja siis edellämainitut värieroarvot ottavat huomioon tarkastellun värin sävyn ja kylläisyyden. Samanväriseksi tulkitut tai tietyn dE2000 värieroarvon alle jäävät värit muodostavat väriavaruudessa ellipsin, jonka suunta on yleensä keskustasta poispäin. Ellipsin koko muuttuu myös värin voimakkuuden myötä. Vaaleilla sävyillä, joiden värierot silmäkin näkee herkemmin, on ellipsit pienempiä ja pyöreämpiä kuin voimakkailla kylläisillä sävyillä.

Käytettäessä kehittyneempää laskentaa värieron ilmaisemisessa saadaan osa pienistä värieroista kiinni ennenkuin on liian myöhäistä ja taas toisaalta hyväksytään värieroja, jotka ovat silmänkin kannalta hyväksyttäviä.


Uusin järjestelmä värierojen laskemiseen on CIE:n dE2000. Järjestelmä mahdollistaa paremmin yksiselitteisen värieron ilmaisemisen. Käytettäessä dE2000 värieroarvoja voidaan paremmin luottaa mittarin ja silmän olevan samaa mieltä värieroista.

Silmän havaitsemat a*b*-rajat dE-rajat

samat värit

VÄRIEROLLA ON MERKITYSTÄ!