Yhteensattumia! Leif Wikgren

Yhteensattumia!

Tyhjensin isäni asuntoa ja löysin mielenkiintoisen esitteen: Neljä vuosikymmentä valoa Airam.

Avasin kirjasen ensimmäisen sivun ja ilahduin, siinä oli kuva maskeeratusta isästäni, Rolf Riipinen. Hän oli näyttänyt esitteen minulle ollessani teini-iässä ja muistan että integroiva pallo kiinnosti minua?

Esitteen kuvat on otettu Airamin tuotannosta, eri tuotteiden valmistusvaiheista ja työntekijät laitteita käyttämässä. Yrityksen lamppujen valmistusohjelma oli todella monipuolinen: Hehkulamput, suurteho- ja de Luxe-sarjan loistelamput, elohopealamput, valomainosputket ja niihin liittyvät kuristimet ja neonmuuntajat.

Muita tuotteita olivat taskulamppujen paristot ja termospullot joita valmistettiin vaativalla lasi-ja tyhjiötekniikalla. Puistolan tehtaalla 1961 aloitettiin myös äänilevyjen puristaminen.

Airamissa panostettiin silloin kuten myös tänään vahvasti tuotekehitykseen ja laadunvalvontaan. Loisteputket koepoltettiin automaattisessa telineessä.

Tuotekehityslaboratoriossa oli käytössä iso integroiva pallo ja monia muita tarkkoja mittauslaitteita joiden avulla tarkastettiin kaikki uudet tuotteet ennen sarjavalmistuksen aloittamista. Osa mittauslaitteista kuten luksimittarit olivat yrityksen omaa valmistusta.

Yrityksen innovatiivisesta osaamisesta on esimerkkinä Helsingin Olympialaisiin 1952 stadionille valmistettu tulostaulu jossa oli 7000 lamppua.

Airamin juhlasta 20 v. myöhemmin, esittelin v. 1981 tutkimus-ja kehitysjohtaja Jorma Hormiolle, Konica Minoltan väriluximittarin XY-1 ja näin Airamista tuli meidän ensimmäinen asiakkaamme.

Tänä päivänä Airamilla on käytössään iso Gigahertz-Optikin valmistama instrumentoitu integroiva pallo ja erilaisia edustamiamme valaistusmittareita. Mittauslaitteet kalibroidaan kerran vuodessa ja näin pidetään yllä jäljitettävyyttä kansainväliseen valaistustasoon ja voidaan olla varmoja mittausten tarkkuudesta.

Aloittaessani Konica Minolta valo- ja värimittauslaitteiden myynnin Suomessa, kuulin usein puhuttavan Ullbrichtin pallosta joita vain Saksassa osattiin tehdä! Monta vuotta myöhemmin saimme Gigahertz-Optikin edustuksen ja aloitimme integroivien pallojen myynnin Suomessa.

Olen iloinen että isäni näytti minulle Airamin esitteen joka johdatti minut valotekniselle alalle.

Leif Wikgren

Myyntipäällikkö

Mielenkiintoinen juttu, Marjukka Puolakka

25 vuotta - ja kaikki on toisin!

”Pienitehoiset monimetalli- ja värikorjatut suurpainenatriumlamput ovat hiljattain tulleet markkinoille. Niiden käyttö lisääntyy lähivuosina.”

Näin kerroin diplomityössäni, jossa perehdyin uutukaisten lamppujen sielunelämään. Oli vuosi 1990. Teekkarityttö oppi, että valon värillä on väliä. Valo on väriä.

Monimetallilampuissa oli kyse elohopealamppujen värintoiston parantamisesta. Tämä saatiin aikaan, kun purkaukseen lisättiin eri metallien halogeeniyhdisteitä. Värikorjatuissa suurpainenatriumlampuissa taas purkausputken höyrynpaineen kasvu paransi kantalampun valon surkeankeltaista väriä.

Usko purkauslamppuihin oli kova. Diplomityön kustannusvertailussa olivat mukana tutkittavien lamppujen aikansa kovat haastajat: elohopea- ja suurpainenatriumlamput sekä paksut loistelamput.

Niillä mentiin. Teekkaritytöstä tuli Teknillisen korkeakoulun valaistustutkija, jonka työssä valo ja sen koostumus sekä näkeminen kietoutuivat erottamattomasti toisiinsa.

Peruskivi vuodelta 1924

Vuonna 1995 sain ensituntumaa valaistusalan kattojärjestö CIE:n toimintaan. Konferenssipuitteet olivat eksoottiset, oltiinhan Intian Delhissä. Into pinkeänä ja otsa hiessä nousin puhujapönttöön kertomaan valon määrän ja spektrin vaikutuksista näöntarkkuuteen. Juhlaillallisella Suomen kahdeksanhenkinen valtuuskunta paistatteli yhteispotretissa. Välillä ihmeteltiin katukuvaa kolmipyörätaksin kyydissä ja tehtiin retki sadunhohtoiseen Taj Mahaliin.

Verkostoitumisen ja hengailun ohella CIE:n tapahtumissa tehdään ihan oikeitakin töitä. Se tapahtuu järjestön teknisissä komiteoissa, joiden tekniset raportit antavat kansainvälisen pohjan niin valaistuksen mitoitukseen, suunnitteluun kuin mittauksiinkin. Suomalaisasiantuntijoiden panos näkyy monissa CIE-raporteissa. Omaa työtäni lähimpänä on ollut CIE Div 1 Vision and Colour, jonka Suomen edustajana sain myös aikani toimia.

Alan kattojärjestönä CIE vastaa myös standardeista, joista kaikkein tärkeimmän perusta luotiin vuonna 1924. Fotooppisen näkemisen spektriherkkyyskäyrä V(l) on peruskivi, johon kaikki valaistustekniikka tänäkin päivänä perustuu, oli kyse sitten valovirrasta, lukseista tai valaistusmittauksista. Ulkovalaistuksessa V(l):n ongelmana on, että se kuvaa silmän herkkyyttä päivänäkemisen valotasoilla. Illan hämärtyessä silmä tulee herkemmäksi lyhyempien aallonpituuksien valolle, mutta siitä myöhemmin.

Omituinen liikennevalo

1990-luvun lopulla alkoi nimittäin tapahtua outoja. Alettiin kohista uusista valonlähteistä. Nimenomaan kohista. Sillä ei kai kukaan oikeasti uskonut, että taskulaskinten punaisena tuikkivista valodiodeista olisi tuomaan valoa tehdashalleihin, toimistoihin tai kaduille. Jotkut uskoivat. Yksi heistä oli esimieheni professori Liisa Halonen, joka innostui toden teolla mahdollisuuksista, joita ledit voisivat valaistusalalle tuoda. Liisan innostus sai monilla tahoilla osakseen epäileviä hymähdyksiä.

Vuonna 1995 japanilainen Shuji Nakamura kohautti maailmaa esittelemällä kehittämänsä valkoisen ledin. Kolme vuotta myöhemmin TKK:n valaistuslaboratorion pikkujouluristeily suuntautui Tukholmaan, jossa matkasimme katsomaan ledivaloin varustettua liikennevalopylvästä. Se pylväs ei suinkaan sijainnut Sergelin torin kulmassa, vaan vaati metromatkan lähiöihin. Olisiko ledeistä muuhun kuin autojen pysäyttämiseen?

Parin vuoden kuluttua alkoi Valaistuslaboratorion ensimmäinen leditutkimus. Tuohon aikaan valkoisen ledin valotehokkuus oli hehkulampun luokkaa, mutta vuonna 2004 päästiin jo huimaan lukemaan 30 lm/W. Pikkuhiljaa jokainen valaistustutkimus rakentui ledien ympärille, oli kyseessä sitten toimisto-, katu- tai kasvivalaistuksen kehittäminen. Ja tutkimusprojekteja riitti.

Halosen johdolla TKK:n valaistuslaboratorio kasvoi yhdeksi maailman suurimmista valaistusalan tutkimusyksiköistä, joka työllisti parhaimmillaan 27 asiantuntijaa. Laboratorio pärjäsi hyvin myös kansainvälisissä liigoissa. Vuosina 2001-2016 se koulutti Suomeen 25 valaistusalan tohtoria.

Hehkulampusta IoT-palveluihin

Valaistus ja näkeminen kulkivat tutkimuksessa käsi kädessä. Yksi keskeinen kysymys oli valon värin vaikutus silmän spektriherkkyyteen. TKK:n koordinoimassa EU-hankkeessa MOVE (2002-2004) luotiin kansainvälinen pohja mesooppiselle fotometrialle eli ulkovalaistuksen matalien valotasojen mitoitukselle.

Mesooppisen mitoituksen perusjuju on se, että hämärässä silmä tulee herkemmäksi valon lyhyille aallonpituuksille. MOVE tuotti kauan kaivatut herkkyyskäyrät katuvalaistuksen valotasoille. Tuloksista työstettiin vuonna 2010 julkaistu tekninen raportti CIE 191:2010. Vielä ei oltu maalissa: tarvitaan pelisäännöt sille, kuinka mesooppista mitoitusta sovelletaan ulkovalaistuksessa. Tähän työhön on valjastettu uusi komitea CIE JTC-1. Sen alustava ohjeistus on julkaistu teknisenä muistiona (Technical Note, TN007:2017), mutta varsinaista teknistä raporttia saadaan vielä odottaa. Toivon hartaasti, ettei enää kauaa, sillä perusteet mesooppiselle mitoitukselle luotiin jo 15 vuotta sitten.

Oma työni niin CIE:ssa kuin valaistustutkimuksessa vaihtui vuonna 2013 toimittajan työhön, jossa olen saanut seurata maailmaa uudesta näkökulmasta.

Vuonna 2019 valaistusala on voimissaan. Koko ajan tapahtuu ja tekniikka kehittyy. Langattomuus ja valaistuksen ohjaus nivoutuvat yhteen. Kodeissakin ledilampun väriä säädetään kännykällä ja toimistoissa dynaaminen valaistus muuttaa valotasoa ja valon väriä ihmisen vuorokausirytmin mukana. IoT tarjoaa valaistukselle isoja mahdollisuuksia osana tiedonkeruu- ja palvelualustoja, jotka edellyttävät verkottumista uusien toimijoiden kanssa.

Siinä missä hehkulamppu pysyi reilu satavuotisen historiansa ajan lähestulkoon 1880-luvun tasollaan, kehittyi ledistä 25 vuodessa haastaja, joka löi laudalta kaikki muut valonlähteet. Muutoksille on syytä olla avoin.

Ehkä jo muutaman vuoden kuluttua joku pikkujouluporukka matkustaa hullun professorin johdolla merten taakse ihmettelemään uutta ja outoa valonlähdettä, joka myöhemmin räjäyttää koko potin.

Ollaan hereillä ja pidetään silmät auki!

Marjukka Puolakka

tekniikan tohtori, vapaa toimittaja

www.kirjaimin.fi

Mielenkiintoinen juttu

Valo ja väri herättää ajatuksia

Valo ja väri herättää ajatuksia melkeinpä huomaamatta. Vuosien varrella Mitaten Finland on tutustunut monenlaisiin ihmisiin, joita aihe koskettaa.

Olemme keränneet kirjoituksia, mielenkiintoisia juttuja aiheesta, jotka julkaisemme täällä.

Marjukka Puolakka, tekniikan tohtori, vapaa toimittaja, www.kirjaimin.fi

Leif Wikgren, myyntipäällikkö, Mitaten Finland Oy

Mitaten FInland on mukana myös urheilutoiminnassa

Tiistaina 8.11. vihittiin käyttöön Vuosaaressa jäähalli jonka kenttävalaistus on toteutettu kokonaisuudessaan energiatehokkailla LED-valaisimilla. Easy Led Oy:n suunnittelema ja toteuttama valaistus on lajissaan Euroopan ensimmäinen.
Marko Urama Mitaten Oy:stä oli viikkoa ennen avajaisia suorittamassa luminanssimittauksia uudessa harjoitusjäähallissa.
Lue lisää