Kiilto on materiaalipinnan ominaisuus,

joka kuvaa pintaan osuvan valon fysikaalista käyttäytymistä heijastumisessa. Kyse on siis pinnan valonheijastusominaisuudesta. Kiiltoon vaikuttavia tekijöitä ovat: heijastuskerroin, valon tulokulma ja pinnan topografia.

Varhaisimmat kiiltokäsitteen tutkimukset johtavat Ingersoll'iin, joka vuonna 1914 tutki paperin kiillon vaikutuksia. Kvantitatiivisesti mittaamalla kiiltoa testivälineillä Ingersoll päätyi siihen teoriaan, että peiliheijastuksen valo on polarisoitunutta kun taas hajaheijastunut valo on polarisoitumatonta.

Vuonna 1930 AH Pfund esitti:  
Jos mustaa ja valkoista pintaa, joilla on sama kiiltävyys, verrataan visuaalisesti musta pinta on aina kiiltävämpi koska se aiheuttaa suuremman kontrastin ympäristön kanssa kuin valkoinen pinta. Pfund oli myös ensimmäisenä sitä mieltä, että tarvitaan useampi kuin yksi menetelmä kiillon oikein analysoimiseksi.

Vuonna 1937 Hunter jatkoi tätä tutkimusta joka johti kiiltostandardimääritykseen vuonna 1939.

Zehntner Instruments ja Rhopoint Instruments ovat Mitaten Finlandin edustamia kiiltomittarien ja kiiltomittaustarvikkeiden valmistajia ja toimittajia.